Kanto ei kaunistele, mutta kannustaa

Mistä saan ideoita? Miten tekstiä editoidaan? Miten kirjailija tulee toimeen ja miten on toimittava kouluvierailulla, haastattelussa tai apurahoja hakiessa? Anneli Kannon Kirjoittamassa kokoaa yhteen ajatuksia kirjoittamisesta ja ohjeita kirjailijaelämään.

Kannon tyyli puhua kirjoittamisesta on ihanan suora ja rehellinen. Kanto ei vakuuttele monen englanninkielisen maailman oppaan tyyliin, että jokainen pystyy kyllä kirjoittamaan (bestseller-)kirjan, jos vain tekee riittävästi töitä. Sen sijaan Kanto nostaa esille epäonnistumiset, pettymykset ja turhan työn, joka kirjoittajan elämään väistämättä kuuluu. Kanto ei kaunistele kertoessaan, miten valtava työ romaani on, ja miten vähän palkkioksi voi odottaa huomiota, arvostusta ja tuloja.

Tekstistä huokuu kuitenkin lämmin ymmärrys kirjoittajaa kohtaan. Kirjoittaa täytyy, jos ei osaa olla kirjoittamattakaan. Jokainen teksti on pitkä ja voimia vievä matka, eikä kirjoittaja tekstin valmistuttua enää ole sama ihminen kuin aloittaessaan. Tekstin syntyessä kirjoittaja käy läpi laajan tunneskaalan valtavasta innostuksesta kyllästymiseen ja suoranaiseen inhoon, ja julkaisun jälkeen koittaa tyhjyys. Kannon teos kuvaa kirjoittamiseen liittyviä tunteita ja niiden kanssa elämistä osuvammin ja kattavammin kuin mikään muu lukemani opus.

Harvinaista teoksessa on myös, että Kanto puhuu kirjailijan elämästä ja toimeentulosta varsin suoraan, jopa euromäärät mainiten. Konkretiaa ovat myös ohjeet siitä, miten toimia haastattelussa, kouluvierailulla, apurahaa hakiessa tai penniä venyttäessä. Teoksessa on myös useita, tuoreita lukuvinkkejä kirjoittamisesta kiinnostuneelle.

Suosittelen tätä teosta kaikille kirjoittajille, mutta erityisesti meille, jotka olemme jo hieman pidempään sitkeästi lyöneet päätämme seinään. Kannon kannustavien sanojen lukeminen on kuin lämmin halaus - tällaista tämä on, mutta kyllä se siitä.

Muutama minuun tällä lukemalla osunut vinkki:

Kirjoita ensin huonosti. Huonosti kirjoittaminen on aliarvostettua. Kun et pyri täydellisyyteen, saat tekstiä aikaiseksi, eikä se yleensä edes ole niin huonoa. Ainakin sinulla on jotain, mitä voit kehittää.

Kirjoita teksti valmiiksi, mutta älä hätiköi. Sekä liian nopeasti että liian hitaasti kirjoitetut tekstit kärsivät samoista ongelmista: henkilöt ovat ohuita, teemat haihtuvat ja juoni hajoaa eri suuntiin.

Vaihtamalla ei parane. Uusi idea voi vaikuttaa houkuttelevalta editoinnin suossa, mutta viimeistään sivulla 60 sekin alkaa vaikuttaa mitäänsanomattomalta ja tylsältä. Ei siis kannata luovuttaa kesken editoinnin.

Editoi ensin suuret linjat. On helppoa hukkua lausetason editointiin ja uskotella itselleen tekevänsä merkittäviä muutoksia, kun vaikkapa poistaa toisteisuutta. Sanavalintoja voi kuitenkin pohtia vasta, kun kokonaisuus on valmis. (Senkään jälkeen yksittäisiä sanoja ei voi jäädä loputtomasti pohtimaan.)