Kirja-arvio: Hyinen satuseikkailu

Hannu Hirvosen kirjoittama ja Johanna Taskisen kuvittama Jääpeilin vanki hurmaavan kylmäävä fantasiakertomuslapsille. Se yhdistää fantasiaan satumaisia elementtejä ja vie lukijan seikkailuun yhdessä päähahmo Sallin kanssa.

Salli on luistelemassa veljensä kanssa, kun hän saapuu tummemman jään kohdalle ja jää tutkailemaan sitä tarkemmin. Alue on kuin ikkuna avaruuteen, kiehtova ja hurmaava. Salli haluaa piirtää jäälle jäljet luistimiensa terillä ja kirittää avaruusikkunan ylle. Ja sillä hetkellä kaikki sirpaloituu ja muuttuu kylmän märäksi.

Seuraavan kerran Salli herää konna kuninkaan valtakunnasta ja ainoa kiintopiste aiempaan elämään on mummon kutoma punainen kaulahuivi. Konna haluaa naimisiin Sallin kanssa, mutta Sallilla on muita suunnitelmia.

Jääpeilin vanki on satumainen tarina mutta samalla myös heijastuspinta isoäitinsä menettäneen ja koulussa syrjityn lapsen mielenmaisemaan. Konnan valtakunta peilaa Sallin tosimaailman kokemuksia ja pakottaa tytön kohtaamaan sisällään myllertäviä asioita samalla, kun hän etsii pakokeinoa todellisuuteen.

Aikuislukija jää pohtimaan toden ja fantasian rajaa. Tapahtuvatko asiat todella vai ainoastaan hukkumaisillaan olevan tytön mielessä? Ovatko tapahtumat oikeastaan vähemmän todellisia, jos ne ovat vain mielikuvituksen tuotetta? Sallin kokemukset tempaavat mukaansa ja saavat lukijan kannustamaan häntä läpi tarinan.

Tekstin lomassa kulkee viehkeä mustavalkoinen kuvitus, jonka yksityiskohtiin on pakko pysähtyä. Osa kuvista on kepeitä, osa tuo esille synkempiä ja pelottavampia sävyjä peilaten näin tarinan eri tasoja.

Jääpeilin vanki on mielenkiintoinen kirja, josta on vaikea sanoa, kolahtaako se paremmin lapsiin vai aikuisiin. Kenties se sopii juuri tästä syystä parhaiten yhdessä luettavaksi esimerkiksi alakoulun viimeisiä luokkia käyvän lapsen kanssa.

Tämän lukukokemuksen tarjosi
Anna Kaija