Kirja-arvio: Örkinvihreää fantasiaa
Luen englanninkielisiä kirjoja vain harvoin, koska niiden lukeminen on minulle työlästä. Lähinnä vain yksi aihe saakin minut tarttumaan englanninkieliseen kirjaan - örkit, eli orcs.
Joitakin vuosia sitten törmäsin todella mielenkiintoiselta vaikuttavaan örkkikirjasarjaan, jota kirjoittaa New Yorkissa asuva indiekirjailija Amalia Dillin. Hän on kirjoittanut useampaakin erilaista kirjasarjaa ja parilla eri kirjailijanimellä, mutta örkeistä kertoo vain hänen Orc Saga -fantasiasarjansa.
Sarjan aloittaa kirja Honor Among Orcs, jonka luin pari vuotta sitten. Tykästyin todella tuohon Amalian luomaan maailmaan, jota asuttavat ihmisten lisäksi mm. örkit ja haltiat.
Kirjan tarina alkaa takaumalla, jossa kuningas Gunnar mustasukkaisuuden vihoissaan aiheuttaa kuningattaren tapaturmaiselta vaikuttavan kuoleman. Kuninkaan tietämättä prinsessa Arianna todistaa äitinsä kuolemaa ja saa samalla selville, ettei julma kuningas olekaan hänen isänsä. Gunnar lupaa kuningattaren tyttären puolisoksi suosimalleen miehelle, jota Arianna inhoaa ja pelkää. Vuosia kuluu ja Arianna tekee kaikkensa vältelläkseen tuota miestä, jota hän lopulta joutuu pakenemaan linnan pahamaineiseen pohjoistorniin.
Tornissa sijaitsee hylätty huone, jonne Arianna piiloutuu ja löytää äitinsä vanhan, suuren peilin - taikapeilin. Peiliä ja sen karmeissa olevia riimuja tarkastellessaan Arianna kuulee yllättäen puhetta, jonka ymmärtää tulevan peilin sisältä. Gunnar on saattanut peiliin vangin, joka ryhtyy suostuttelemaan Ariannaa päästämään hänet vapaaksi.
It took her a moment to find her voice again, and she only managed a whisper, her mouth too dry for more. She strained to see more of his face, half shadowed and so strange. The marks on his chest - they were not so different from those carved into the frame. "What are you?"
He lifted his chin, drawing back into the darkness until all she could see was the glow of his eyes. "I am orc. And I swear by my Ancestors, when I am free, your king will suffer our wrath."
Tästä alkaa Ariannan ja Bolthorn örkin liittoutuma sekä Ariannan suuri seikkailu, joka johtaa hänet kauas linnan ulkopuoliseen maailmaan. Vuorille, joilla talvet ovat liian kylmiä ja ankaria ihmisille.
Lukukokemuksestani on jo aikaa, mutta paljon on jäänyt kirjan tunnelmasta mieleen. Pidän todella paljon siitä, minkälaisiksi Amalia on maailmansa örkit luonut. Bolthorn on hieno, huomaavainen ja jopa helläkin hahmo, kuitenkaan unohtamatta sitä tosiseikkaa, että hän on örkki. Ariannan tietynlainen lapsellisuus kuitenkin häiritsi minua paikoin, jolloin väistämättä ihmettelin, mitä Bolthornin kaltainen örkkimies saattoi hänessä nähdä. Ariannan "teen-drama-queen" kohtauksia lukuun ottamatta tarina oli hyvin uskottava - ja miksei tietysti Ariannakin omalla tavallaan, hän ei vain lukeudu suosikkihahmoihini.
Kirjan lukeminen vei minulta harmillisen paljon aikaa, mutta lukeminen kyllä kannatti! Kieli oli selkeää ja kohtalaisen helppoa ymmärtää heikollakin kielitaidolla, mutta tarina putosi mielestäni sudenkuoppaan örkkien jäädessä yllättäen harmittavan pitkäksi aikaa taka-alalle. Lopulta minun oli kesken kaiken pakko lukea, kuinka kirja tulee päättymään, jotta jaksoin palata kahlaamaan tarinan örkittömän välitaipaleen läpi. Mikäli englannin kieli olisi minulle helpompaa ja nopeampaa lukea, tällöin moista hyytymistä lukemisessani ei olisi varmastikaan tapahtunut.
Tarina sopii parhaiten YA-fantasian ystäville. Väkivaltaa ja seksiä on mukana, mutta pääroolissa ovat toisistaan poikkeavat kulttuurit, sekä moninaiset tunteet ja niiden läpikäyminen. Tarina pitää sisällään raastavia menetyksiä, ikäviä väärinkäsityksiä, syviä valheita - joiden yli kantava voima on ikuiseksi vannottu rakkaus.
Örkeille annan viisi tähteä viidestä, tarinalle itselleen neljä tähteä viidestä. Joten suosittelen kirjaa lämpimästi!
Tämän lukukokemuksen teille jakoi,